Maalla on mukavaa

Eilen tultiin viikonlopuksi mökille, pitkästä aikaa. Koirat pääs autosta suoraan irti eivätkä oo olleet hihnassa kun vaan illalla pimeällä kun haettiin posti tienvierestä postilaatikosta. Onneksi oli heijastinliivit kaikilla päällä, myös meillä ihmisillä koska autohan sieltä tietä huristeli kohti. Voisinko sanoa siis että heijastimet pelasti jälleen kerran monen henget.
Kävin tänään naapurin pelloilla koiria juoksuttaa, ei niitä varmaan haitannut jos lainasin koirille liikkumatilaa :D Ainakin koirilla oli kivaa jos ei muuta. Tuli napattua monta sataa kuvaa tänään, tai no, ainakin sen 450 joista vain osa oli nettiin laitettavia.

Siskon miehen kaveri ja hänen tyttöystävänsä koiran kera tulivat eilen ja lähtivät tänään. Nuo pääsivät tutustumaan 12v suomenlappari urokseen. Rudo kun sen ekaa kertaa näki omalla reviirillään, oli jo syöksymässä kimppuun, pidin varmuuden vuoksi valjaista kiinni kunnes päästiin lähemmäs. Mulle siis kerrottiin vastan eilen ennen kun lähdettiin mökille ajamaan, että sinne tulee joku koira. Mulla ei ollut tietoa minkä rotuinen, ikäinen, luonteinen se koira on ja aluksihan se jännitti mutta jännitys osoittautu turhaksi. Päästin valjaista irti ja siitä lähtien kaikki sujui hyvin. Kyllähän Rudo sitä vältteli mutta ei kovistellut sille. Riesa olikin jo leikittämässä pappavanhusta heti ensimmäisenä iltana. Jos en olisi tiennyt koiran ikää niin olisin voinut veikata koiran olevan 6v, ei yhtään harmaantunut ja reipas vanhus. Harmittaa kun en ottanut siitä yhden yhtä kuvaa. Joskus toiste sitten.

Valppaana...

ja vahtivana ahvenena

Kakrun tassuja papeli

Teurastus

Olipa kerran talvinen lenkki

Lunta tälle päivälle luvattiin, sitähän tuli joo, mutta hyvinhyvin vähän, eikä sekään vähä jäänyt maahan. Lenkillä ollessa maa oli mutavelliä ja hiekkakenttäkin liejua. Kaipaan kunnon hankia, pysyis koiratkin puhtaampina.

Mutta joo, kävin koirien kanssa erikseen lenkillä, pistin Rudolla uuden liinan perään. Perjaatteessa se olis ollu sillä lenkillä turha mutta ompahan oma mieli rauhallisempi kun jotain roikkuu perässä josta napata tarpeen tullessa kiinni. Rudo yllätti ja käyttäytyi oikein hienosti. Tuli yllättäviä kohtaamisia vieraiden koirien kanssa. Välimatkaa oli kuitenkin mutta joka tapauksessa. Kattelihan se kiintoisasti jonkin matkan päässä olevaa haukkuvaa koiraa mutta se ei siltikään tehnyt sitä mitä olisi saattanut tehdä, eli juosta *uhkaa* kohti haukkuen pää punaisena. Olen oikein tyytyväinen tämän päivän lenkkiin. Ja käytiin lopussa koiriksessakin, pienten puolella jossa oli vajaa vuotias parsonipoika. Hieman toinen jänskätti Rudoa mutta kyllä ne siitä lähtivät painimaan ja juoksemaan.
Yhdessä asiassa tänään myös yllätyin, puistoista pois lähtiessämme, Rudon ollessa hihnassa, tuli Rudolle ei niin tuttu nuori uros haistelemaan lähelle. Ja tuo oli hiljaa, eikä meinannut syödä sitä! Tulee aina vaan parempi fiilis kun tulee onnistumisia! Vaikeuksien kautta voittoon.

Liejuinen hiekkakenttä ei poikaa hidastanut



Kaunis talvinen Helsinki

Riesalle en ottanut liinaa mukaan. Se kun ei ole sellaista tyyppiä että juoksisi uhkaavan tekijän naamalle huutamaan. Saatika menisi vieraiden ihmisten tai koirien luo.

Pientä kuuroutta kakrulla havaittavissa mutta eikös se ole aika normaalia tuossa iässä. Tuleehan se jo tämän kuun lopulla 9kk. Lenkki meni oikein mukavasti ajoittaisesta kuuroudesta huolimatta. Kipaistiin myöskin puistossa jossa oli Riesalle oikein mieluista seuraa, sekosi totaalisesti! Joka kerta kun näkee ne 5 tuttua koiraa. Ai että sitä vikinää ja vinkunaa, pylly heiluu niin että meinaa irrota, mielistelee ja loikkii. Ja tuopa ei ihan heti rauhoitukkaan siinä mielentilassa.  

Palloakin jopa muutaman kerran toi

Heijastintesti läpäisty

Tekstit menevät miten sattuu kun laitoin tähän kuvia, enkä saa asiaa korjattua. Tai edes jaksa alkaa tappelemaan sen asian kanssa.

Synttärisankari!

Mun eka elämäni hauva täytti tänään 2v! <3

Näinä kahtena vuotena on tapahtunut yhtä sun toista. Olen oppinut paljon ja vielä on paljon opittavaa, Rudo toimii opettajana. Ollaan edistytty ja menty myös kuperkeikkaa.

Yhdessä vaiheessa irti olo oli aika hyvin mallillaan, ei välittänyt muista koirista, ei ihmisistä, pysty pitää melkein missä vaan irti, (paitsi citykanin/rusakon nähdessään pinkaisee perään eikä huudot auta) Mutta se kiva ei kauaa kestänyt. Tuopa keksi tosi kivan tavan... Ihmisille huutamisen, irti ollessaan juoksee vieraan ihmisen naaman eteen ja huutaa, se alkoi tuosta noin vaan, ja tekee sitä edelleen aina välillä. Jossain vaiheessa rauhoittui taas ja irtiolo sujui paremmin. Tapa on tullut taas esille. Mutta koitan ajatella positiivisesti, ollaan ennenkin selvitty siitä ja tullaan selviämään.  Treeniätreeniä! Ostin juuri uuden liinan, pidemmän vanhan tilalle, 30m luulis riittävän.


Remmirähjäys on yleensä vain hetkittäistä. Tuolla on kausia jolloin ei räyhää, saattaa mennä pitkään että ohitukset onnistuu hyvin, joskus menisi jopa irti ohi vieraan koiran. Mutta tuon koiran aivoituksista ei aina ota selvää. Rähjäys saattaa iskeä yhtäkkiä, ennen kun ees tajuan mitään. Tehty on töitä taas ja tulokset bäkyvät. Eilen ohiteltiin muita koiria, yhdenkin koiran jolle tuo on yleensä aina huutanut, mutta eilenpä mentiin niin hienosti ohi ilman mitään ärinöitä. Kahden koiran kanssa ohittamiset on edelleen vähän säätämistä, mutta senkin oppii vaan toistamisella. Edelleenkään ei siedä vieraita koiria ihollaan hihnassa ollessaan, eikä sen edes tarvitse.


Pojalle on kasvanut itsevarmuutta, se näkyy kyllä koiriksessa selvimmin. Ennen Rudo oli se joka alistui ekana, oli se toinen koira sitte millainen tahansa. Mutta nykyään on asiat ihan erilailla. Jos tuo huomaa että toinen on selvästi arempi, niin koittaa niskan päälle, se ei onneksi ole sellaista että koko puistoilun ajan niin tekisi, vaan lopettaa sen hyvin pian. Suuremman egon omaava uros tai narttu saa tuon matelemaan.

Elämässä tulee ylä ja alamäkiä, niitä ei voi estää. Niiden kanssa oppii elämään.

 

 

 

 

 

Vihdoin takaisin!

Oli pientä hässäkkää tässä näiden blogien kanssa. Koitin yks päivä kirjautua tänne mutta ei päästänyt, koitin vaikka millä keinoilla. Pistin sitten palautetta asiasta ja äsken luulin kirjautuvani uuteen blogiin mutta hämmästys oli suuri kun pääsin takaisin näihin. Jes! Mutta ei siitä sen enempää.