Mökkiviikonloppu

Vierähtipä nopeasti viikonloppu, oltiin mökkeilemässä. Koirat nautti täysin rinnoin, Rudo veti perinteiset mökkihepulit ympäri isoa nurmikkopihaa :) Riesan toinen kerta, oli jo niin tottuneesti! Hienosti pysyi tontilla eikä lähtenyt haahuilemaan naapurin puolelle, mua aluksi epäilytti että oppiiko tuo tontin rajat vai saako naapurit siitä riesan.

Ostin noille sian rintarustoja ja hirvenluita mökkiherkuiksi, saivat etsiä niitä pitkin tonttia, ja kyllä sitten olivat tosi tyytyväisiä kun löysivät herkut! Voisi kyllä täällä Helsingissäkin alkaa lenkillä piilottelemaan niille ruokaa jotta saavat tehdä töitä sen eteen.

Lauantaina käytii mätseilemässä Riesan kanssa, saatiin Tuulista ja hänen koiristaan seuraa, ilman en olisi päässyt mätsäriinkään, kiitos kyydistä ja seurasta!
Olin ilmoittamassa tuota isoihin pentuihin, siinä sitten pähkäilivät että eikös se mene siinä vaiheessa monirotuisin koska on sekarotuinen, no siihen sitten mentiin. Huimat neljä osallistujaa siinä ryhmässä, toinen 5kk pentu, husky mix ja joku pk collie mix. Kaikki neljä pyysivät kehään samaan aikaan, koska niin vähän osallistujia. No eipä se haitannut. Riesan keskittyminen ei oikein ollut parhainta, ei meinannut millään jaksaa olla paikallaan, siirtyili kokoajan, ei antanut aluksi tuomarin katsoa hampaita. Mutta liikkui kuitenkin hyvin. Oltiin kuitenkin neljästä kakkosina.



Malttoi hetken olla paikallaan

Tästä puuttuu kaksi lelua ja herkut.
 

Unohtamatta kaneja! Perus ruohon mässytystä :) Ihanaa nähdä miten ne nauttii ulkoilusta, kun ei ollut edes kylmät ilmat.

Heinäkasassa hengailemassa

 

Syksy on tullut, sain napattua koirista edes vähän enemmän syksysempiä kuvia, ei mitään kummempiä, leikin vanhemmalla putkella, Sigma 18-125millisellä.

 

Olihan sieltä edes yksi kuva Ruppanastakin :3
 

 

 

 

Pitkästä aikaa

Olen unohtanut blogin kokonaan, ja sen kyllä moni on varmaan huomannut itsekkin. En vain kertakaikkiaan ole jaksanut päivitellä, ja aina kun olisi ollut sopiva sauma  niin tekstiä ei sitten tule yhtään.

Mutta joo, mun lauma kasvoi 7.7. uudella tulokkaalla, Riesa astui taloon enkä ole katunut tuon kauhukakaran hommaamista.

Kerronpa vähän Riesan taustaa.

Olin jo pitkään haaveillut toisesta koirasta, Rudolle kaveria. Aloin sitten etsiskelemään netistä ilmoituksia ja aika moneen pistinkin kyselyä, suurin osa jätti kuitenkin vastaamatta, liekö ne pennut sitten menneet tai jotain. Mutta kuitenkin, kävin aina välillä katsomassa ilmoitusta missä oli lörppäkorvainen pentu, vaaleanruskea, valkoisilla merkeillä. Jostain syytä tuo ilmoitus jäi mieleeni mutta silti jatkoin etsimistä. Mulle sitten pari kaveria linkkasi tuon samaisen ilmoituksen  ja päätin sitten ottaa yhteyttä myyjään. Myyjä vastasi heti puhelimeen, virolaisella aksentilla, eipä se mua haitannut silloin koska ei ihmistä voi tuomita siitä millä kielellä puhuu jne. Kyselin pennusta ja myyjä vastaili vakuuttavasti, pentu kuulosti oikein kivalta, mulle sopivalta.
Sovittiin aika että menen pentua katsomaan. Paikanpäällä kaikki vaikutti olevan kunnossa, asunto oli siisti, pentu hyvin reipas, ei mitään mikä olisi ollut huonosti.
 Kakru lähtikin sitten mukaan, rakastuin siihen täysin. Automatkakin meni hienosti pentu sylissä, pusutteli kovasti ja yhtään aristellut uusia ihmisiä.
Kun oltiin perillä, Rudo otti kakrun samantien avosylin vastaan! Eipä Riesakaan haitannut tutustua uuteen karvakorvaan. Samantien juoksi Riesa painimaan Rudon kanssa. Eihän tuo isopässi eka tajunnut että mikä se on, onko se koira ollenkaan, vaivaiset 2,6kg painoi pienoinen. Siitä lähtien on nuo koiruudet olleet kuin parhaimmat ystävykset. Mikään ei niitä erota, Rudo on ollut suojeleva isoveikka. Heti ensimmäisillä yhteisillä lenkeillä, Riesa leikki Rudon kanssa, kuin olisivat olleet aina yhdessä.


Odotushuoneessa odottamassa lääkäriin pääsyä siskoni sylissä.

Mutta sitten, meni noin viikko ja pentu alkoi voimaan pahoin, mikään ei enää kelvannut, ei siis mikään. Oksentelu ja ripulointi vain yltyi, mikään ei enään pysynyt sisällä, vedetkin jossain vaiheessa tuli ulos.  Jossain vaiheessa tuo suostui syömään vähän ja huokaisin jo helpotuksesta. Turhaan. Nekin tulivat ulos :/ Taisi olla perjantai tai lauantai ilta kun päätin että nyt pitää mennä lääkäriin. Ennen autoon nousua, Riesa oksensi madon, pitkän valkoisen n.4cm pitkän madon, hyi hele... Otin madon pussiin talteen lääkäriä varten (suolinkaiseksi se tunnistettiin). Onneksi olin aloittanut madotuksen muutama päivä ennen, varmuuden vuoksi.
Ainut lähin aukioleva paikka oli viikin pieneläinsairaalan päivystys. Eikun vaan ajamaan sinne. Paikanpäällä tuo tutkittiin, oli ehtinyt kuivua, painoi vain 2,3kg, painoa oli tippunut 300e joka oli niin pienelle koiralle paljon. Riesa tuskin jaksoi edes kävellä kunnolla.
Lääkäri otti verikokeita ja parvotestin parvon varalta (joka onneksi näytti negatiivista). Riesa sai nesteytyksen koska oli kuivunut ja pahoinvoinnin estolääkettä jotta ruoka pysyisi sisällä.
Hoitojen jälkeen lääkäri toi huoneeseen kupin jossa oli tuoksuvaa koirien lääkeruokaa. Hoitojen ansiosta tuo suostui syömään sitä, ja söi siitä itse melkein puolet, ai että sitä ilontunnetta kun tiesi että nyt mennään parempaan suuntaan! Vesikin kelpasi ja kaikki pysyi sisällä.
Saatiin reseptit, antibiootteja ja pahoinvointiin lääkettä. Matokuurinkin tuplasin lääkärin käskystä.
Alkoi arki toimimaan paremmin, ruoka kelpasi paremmin kuin hyvin, ei jättänyt kippoon yhtään ruokaa, söi aluksi piimää, raejuustoa ja tonnikalaa.
Olin ollut aikaisemmin yhteydessä Riesna myyjään joka sitten sanoi että pitää hänet ajantasalla. Taisi olla vika kerta kun häneen otin enää yhteyttä.

Arki rullasi normaalisti, Riesa riekkui ja riehui, mitä nyt normaali pentu tekeekään.
Ajattelin alkaa etsimään tuon sisaruksia netistä, olisi ollut kiva tietää millaisia muut pennut ovat.
Kävin monet sivut läpi, käyttäen hakusanoja tuon syntymäpäivällä, roduilla jne.
Yksi tietty ilmoitus netissä pisti silmään, kappas kummaa, paljastui että tämä samainen myyjä kaupitteli nyt Riesan siskoa, ihan samoilla teksteillä millä myi Riesaakin. Löytyi vielä lisää, hän ei myynytkään pelkästään Riesan siskoa sillä hetkellä, vaan useita muita sekoituksia. Mitä tämä kertookaan ihmisestä? Pentutehtilija! Hyvin osais tuo ihminen valehdella, en osannut hetkeäkään epäillä ihmisen touhuja.

Tämä samainen teksti jokaisen pennun kohdalla:

"Myydään 10 viikkoinen australiankarjakoiran ja basenji pentu allergian vuoksi. Coco on kaunotar, erittäin ihmisrakas ilopilleri joka rakastaa rapsutuksia ja kaiken uuden oppimista, varsinkin jos palkkio on jokin herkku :) sisäsiisti on, mutta koulutusta toki vielä vaatii.
coco on madotettu, ei vielä rokotettu ja tarvitsisi pian loppuelämän kodin - ota siis yhteyttä jos kiinnostuit niin voin kertoa lisää. Yhteydenotot mieluiten soittamalla tai visetitse.

Hinta: 260
Paikkakunta: Helsinki

Ilmoittaja: leana"



Siinä mielessä mulla kävi tuuri, sain koiran jolla on hieno luonne, ja onhan tuo nättikin!
Riesa on vilkas pieni neiti, se ei turhia säiky, kaikki uusi on kivaa joka pitää mennä tutkimaan, ihmisystävällinen ja tulee toimeen kaikkien kanssa. Ei jää turhia muistelemaan.
Mikään arkajalka tuo ei ole, itsevarmuutta ei puutu. Tykkää oppia uusia asioita, varsinkin kun on palkkana herkku, siihen käy vaikka ruokanappula, ahne pikkusika! Ihan hyvä vaan :)




Ensimmäinen päivä, painihetki <3



7.7.2013



Kukkaistyttö :)

 

 



5kk

Tokoilun harjoittelua, muuta kivaa ja ei niin kivaa

Nyt olis suunnitelmissa tähdätä syksyllä möllitokoon. Mikäli ite uskallan, kärsin esiintymispelosta.
Meillä on paljon opittavaa, pitää opetella vaikka mitä.
Pitää hioa seuruuta vähän tiiviimmäksi ja treenata katsekontaktia. Harjoitellaan kaukokäskyjä ja ehkä myös kapulan noutoa, jos sitä taitoa joskus tarvitaan. Seuruulta maahan, istu ja seiso käskyjä.
Opittavaa on mutta tuo piski kyllä oppii :)

Ollaan ulkoiltu nyt paljon kaverin ja tämän koiran kanssa. Haltialassa käytiin ja koirat rälläs vapaana. Oon ylpeä tuon piskin luoksetulosta! Vaikka ihmisiä tuli paljon vastaan niin ei mennyt sinne huutamaan vaan tuli kutsusta luokse. Rudolla on siis tapana alkaa haukkumaan hulluna jos joku vieras ihminen kiinnittää siihen huomiota, varsinkin katsekontaktilla. Sitä tuo ei siedä. Mutta joo, treenaillaan tuota ongelmaa pois.
Tuon luoksetulo olisi vielä parempaa jos saisin karsittua pois jänisten jahtaamisen, silloin jos rusakko tai muu pitkäkorva ulkona ilmestyy näköpiiriin, voin vaan haaveilla että tuo tekisi uukkarin ja tulisi takaisin. Mutta ollaan edistytty lintujen jahtaamisessa, tuo on monesti alkanut vapaana kytätä lintua joka on maassa ja jo aikonut lähteä mutta ainakin karjaisusta lopettanut. Kokoajan luotan tuohon enemmän, vaikka muita koiria menisi näkyvillä ja tuo on irti niin ei sitä kiinnosta niin paljoa että se haluaisi mennä, vapaana ollaan ohiteltukkin koiria. Vaikka se ei ole välttämätön taito niin onhan se joskus tarpeen vaatiessa ihan kätevä osata.

Puh, pah ja pöh! Mistähän tuo piski on oppinut sen että miten kivaa on huutaa vieraille ihmisille jotka saattaa vaan vilkaista jolloin tuo alkaa haukkumaan täysiä. Siinä on joskus hihnassa pitelemistä jotta ei riennä huutamaan vasten ihmisten kasvoja. Yhden ihmisen luokse on jo näin rynnännyt, nainen tuli siis kulman takaa yllätten, Rudo huomasi sen ensin ja sekunnissa oli jo huutamassa naisen edessä, oma vika koska en pitänyt hihnan toisesta päästä kiinni. Eipä siinä muu auttanut kuin hakea piski pois ja pyytää anteeksi. Tässäpä on sitten taas treenaamista jotta saadaan tämä paha tapa karsittua pois ennenkuin pääsee yltymään.

Mitä tulee sitten lapsiin, alkaa tuo ehkä vähän enemmän sietämään vieraita lapsia. Joillekkin edelleen vähän murisee mutta ei enää niin paljoa. Yhden tutun lapsen kanssa tuo oli, valvonnassa tietenkin. Kerran murahti koska lapsi katsoi tuota silmiin. Namit kelpasi kädestä mutta väisti kosketusta selkään ja kylkiin. Kaulasta ja päästä antoi silittää. Kahden tuikituntemattoman lapsen kädestä otti nameja. Tutut lapset saa tuota koskea häntäänkin. Koskaan tuosta ei tule lapsirakasta koiraa mutta en sitä vaadikkaan. Kunhan ei syö vastaantulevia lapsia.

Ja vielä semmoinen. Ihme egoiluvaihe päällä, nimittäin joitakin muita koiria kohtaan, varsinkin jos on Hessun kanssa samaa aikaa puistossa jonne tulee vieraita koiria. Pörhistelee ja vähän käyttää örinä ääntään. Kunhan tutustuu hetken koiraan niin johan loppuu egoilu. Toivottavasti ohi menevää. Ikäähän tuolla on vasta 1v 4kk joten luulisi ohi menevän. Tuosta on tullut leikkisämpi leikkauksen jälkeen.

Laumani pieneni

Kanilaumani pieneni kolmella. Päätin luopua Ronjasta, Reniasta ja Riosta siitä syystä että tila ei enää riitä koska jouduin erottamaan kolmikon vanhuksista. Eihän siitä mitään tullut, ainaista nahistelua, stressaamista ja mitä kaikkea kivaa viiden kanin ei niin kivasta yhteiselosta syntyykään. Ei enää hermot kestäneet. Joten erotin laumoihin kolme ja kaksi.

Kaksikko, vanhukset Rita ja Rusina, ovat tyytyväisen oloisia kun asustelevat kahdestaan. Näyttää olevan kaikki stressi poissa. Tuleehan Rusinakin tänä vuonna jo 7v enkä halua sille ylimääräistä stressiä. Ritakin tulee ensikuussa 6v.

Yhdessä on hyvä olla vaan ja ottaa aurinkoa <3

 

Kolmikon yhteiselo rauhoittui, vähän aika sitten häkissä kävi meluisat kiistat kuka on pomo, Rio juoksi tyttöjen perässä jolloin puupelletit ja kaikki muut häkin tavarat lentelivät siellä täällä. Eipä noita voinut silloin pitää öitä häkissä koska en olisi saanut nukuttua, olivat silloin kylppärissä. Siinä vaiheessa en kärsinyt minä vaan puiset ovenkarmit, niitä kanit sitten tykkäilivät maistella.
Sovussa ovat, Renia ei enää stressaa ja asustelevat jo uudessa kodissaan kolmistaan :)

Kolmikko muutti yhteiseen uuteen kotiin yhdessä. En olisi raaskinut erottaa noita koska Renia on ihan mammantyttö, ulkonakin hakeutui äitinsä luokse turvaan. Rio taasen vain keskittyi ruohon syömiseen, ahmatti :D

Olihan se surullista luopua tuosta rakkaasta kolmikosta mutta näin parhaakseni antaa ne uuteen kotiin jossa saavat enemmän tilaa ja huomiota. Nuo eivät lähde kuitenkaan toiselle puolelle maapalloa, eli voin mahdollisesti käydä katsomassa kolmikkoa tulevaisuudessa.

Piiitkästä aikaa uusi postaus

Siitä onkin aikaa kun olen viimeksi tänne kirjoitellut. Olen ehkä laiskin blogin kirjoittaja :D No hällä väliä.

Rudo täyttää tänään vuoden, kaikkea on tapahtunut. Uusia kujeita keksinyt.
Hihnakäyttäytyminen, ei hele.. Siinä onkin sitten kaksi sellaista mitä pitää alkaa kouluttamaan pois, ensimmäiseksi otetaan esille hihnassa räyhääminen, tosin sen alkaminen. Alkanut näyttämään merkkejä hihnaräyhäämisestä, jännittyy, karvat nousevat pystyyn, korvat katoaa, toisen koiran kohdalla koittaa kurottaa tämän lähelle, namit eivät enää tässä kohdassa enää auta kovinkaan paljoa. Osasyy tälle käyttäytymiselle taidan olla minä, alan itsekkin hiukan jännittyä koska Rudolla kuitenkin on sitä voimaa. Pitäisi vaan mennä rennosti ohi eikä alkaa jännittää heti alussa.
Toiseksi, mitä tulee hihna löysällä kulkemiseen, ei siitäkään meinaa tulla enää mitään, koittaa kiskoa aina tilaisuuden tullen. Tätäkin pitää työstää kokoajan.
Uhoaminen koirille, tosin vain tutuille koirille. Yhtä päälle vuoden ikäistä urosta, Hessua, nähdään melko usein, viikoittain. Rudolla on joskus huonoja päiviä jolloin ei siedä yhtään Hessun temppuja, ärähtää jos Hessu tulee täysiä juosten kylkeen. Onneksi Hessu ei ole vastannut Rudon ärähdyksiin. Koirapuiston aidan läpi uskaltaa rähistä vieraille koirille mutta kakat sillä tulee pöksyyn jos joutuisivat naamatusten ilman väliaitaa.
Nylkyttäminen, eih... Koittaa tehdä tätä lapsille varsinkin, kiellän heti kun huomaan. Kerran koitti muakin mutta sai nopean lähdön ja tuskin tulee koittamaan toista kertaa.

Onhan meillä hyvinkin mennyt, nimittäin Rudon lapsipelosta ollaan pikkuhiljaa pääsemässä eroon, paljon on tekemistä vielä. Tosin tuskin tuohon voi luottaa koskaan 100% vieraiden lasten, varsinkin pienten kanssa. Uskaltaa nykyään mennä haistelemaan eikä heti lähde karkuun. Naapurin poikia aluksi pelkäsi, ei uskaltanut lähellekkään mutta toisin on nykyään, rapussa tuli vanhempi poika eilen vastaan niin Rudo meni heti haistelemaan ja tekemään tuttavuutta. Ollaan oltu hihnalenkeilläkin näiden naapureiden kanssa ja hyvin se meni, pojat taluttelivat Rudoa ja pian Rudo jo tepasteli hihnassa ihan kuin mua ei olisikaan ollut lähimaillakaan.
Olen nyt ollut rohkeampi pitämään tuota enemmän irti.  Ja siitä se nauttii täysinrinnoin. Mahtavaa katsella miten se kirmaa onnellisena. Joskus tuo ottaa pienet reissut yksikseen jossain metsässä, yleensä silloin kun ollaan Hessun ja tämän omistajan kanssa lenkillä. Silloin kun ollaan kaksin niin osaa keskittyä paremmin muhun. Jos näen toisen koiran tulevan niin nappaan kiinni.

Sellasta asiaa vielä että Rudo kastroidaan 17.2. Saas nähä muuttuuko käyttäytyminen miten vaiko ollenkaan. Saa silloin samalla vuosirokotuksen.

Hessu ja Rudo

Vapaus on parhautta!

Yksivuotias pojankoltiainen