Pitkästä aikaa

Olen unohtanut blogin kokonaan, ja sen kyllä moni on varmaan huomannut itsekkin. En vain kertakaikkiaan ole jaksanut päivitellä, ja aina kun olisi ollut sopiva sauma  niin tekstiä ei sitten tule yhtään.

Mutta joo, mun lauma kasvoi 7.7. uudella tulokkaalla, Riesa astui taloon enkä ole katunut tuon kauhukakaran hommaamista.

Kerronpa vähän Riesan taustaa.

Olin jo pitkään haaveillut toisesta koirasta, Rudolle kaveria. Aloin sitten etsiskelemään netistä ilmoituksia ja aika moneen pistinkin kyselyä, suurin osa jätti kuitenkin vastaamatta, liekö ne pennut sitten menneet tai jotain. Mutta kuitenkin, kävin aina välillä katsomassa ilmoitusta missä oli lörppäkorvainen pentu, vaaleanruskea, valkoisilla merkeillä. Jostain syytä tuo ilmoitus jäi mieleeni mutta silti jatkoin etsimistä. Mulle sitten pari kaveria linkkasi tuon samaisen ilmoituksen  ja päätin sitten ottaa yhteyttä myyjään. Myyjä vastasi heti puhelimeen, virolaisella aksentilla, eipä se mua haitannut silloin koska ei ihmistä voi tuomita siitä millä kielellä puhuu jne. Kyselin pennusta ja myyjä vastaili vakuuttavasti, pentu kuulosti oikein kivalta, mulle sopivalta.
Sovittiin aika että menen pentua katsomaan. Paikanpäällä kaikki vaikutti olevan kunnossa, asunto oli siisti, pentu hyvin reipas, ei mitään mikä olisi ollut huonosti.
 Kakru lähtikin sitten mukaan, rakastuin siihen täysin. Automatkakin meni hienosti pentu sylissä, pusutteli kovasti ja yhtään aristellut uusia ihmisiä.
Kun oltiin perillä, Rudo otti kakrun samantien avosylin vastaan! Eipä Riesakaan haitannut tutustua uuteen karvakorvaan. Samantien juoksi Riesa painimaan Rudon kanssa. Eihän tuo isopässi eka tajunnut että mikä se on, onko se koira ollenkaan, vaivaiset 2,6kg painoi pienoinen. Siitä lähtien on nuo koiruudet olleet kuin parhaimmat ystävykset. Mikään ei niitä erota, Rudo on ollut suojeleva isoveikka. Heti ensimmäisillä yhteisillä lenkeillä, Riesa leikki Rudon kanssa, kuin olisivat olleet aina yhdessä.


Odotushuoneessa odottamassa lääkäriin pääsyä siskoni sylissä.

Mutta sitten, meni noin viikko ja pentu alkoi voimaan pahoin, mikään ei enää kelvannut, ei siis mikään. Oksentelu ja ripulointi vain yltyi, mikään ei enään pysynyt sisällä, vedetkin jossain vaiheessa tuli ulos.  Jossain vaiheessa tuo suostui syömään vähän ja huokaisin jo helpotuksesta. Turhaan. Nekin tulivat ulos :/ Taisi olla perjantai tai lauantai ilta kun päätin että nyt pitää mennä lääkäriin. Ennen autoon nousua, Riesa oksensi madon, pitkän valkoisen n.4cm pitkän madon, hyi hele... Otin madon pussiin talteen lääkäriä varten (suolinkaiseksi se tunnistettiin). Onneksi olin aloittanut madotuksen muutama päivä ennen, varmuuden vuoksi.
Ainut lähin aukioleva paikka oli viikin pieneläinsairaalan päivystys. Eikun vaan ajamaan sinne. Paikanpäällä tuo tutkittiin, oli ehtinyt kuivua, painoi vain 2,3kg, painoa oli tippunut 300e joka oli niin pienelle koiralle paljon. Riesa tuskin jaksoi edes kävellä kunnolla.
Lääkäri otti verikokeita ja parvotestin parvon varalta (joka onneksi näytti negatiivista). Riesa sai nesteytyksen koska oli kuivunut ja pahoinvoinnin estolääkettä jotta ruoka pysyisi sisällä.
Hoitojen jälkeen lääkäri toi huoneeseen kupin jossa oli tuoksuvaa koirien lääkeruokaa. Hoitojen ansiosta tuo suostui syömään sitä, ja söi siitä itse melkein puolet, ai että sitä ilontunnetta kun tiesi että nyt mennään parempaan suuntaan! Vesikin kelpasi ja kaikki pysyi sisällä.
Saatiin reseptit, antibiootteja ja pahoinvointiin lääkettä. Matokuurinkin tuplasin lääkärin käskystä.
Alkoi arki toimimaan paremmin, ruoka kelpasi paremmin kuin hyvin, ei jättänyt kippoon yhtään ruokaa, söi aluksi piimää, raejuustoa ja tonnikalaa.
Olin ollut aikaisemmin yhteydessä Riesna myyjään joka sitten sanoi että pitää hänet ajantasalla. Taisi olla vika kerta kun häneen otin enää yhteyttä.

Arki rullasi normaalisti, Riesa riekkui ja riehui, mitä nyt normaali pentu tekeekään.
Ajattelin alkaa etsimään tuon sisaruksia netistä, olisi ollut kiva tietää millaisia muut pennut ovat.
Kävin monet sivut läpi, käyttäen hakusanoja tuon syntymäpäivällä, roduilla jne.
Yksi tietty ilmoitus netissä pisti silmään, kappas kummaa, paljastui että tämä samainen myyjä kaupitteli nyt Riesan siskoa, ihan samoilla teksteillä millä myi Riesaakin. Löytyi vielä lisää, hän ei myynytkään pelkästään Riesan siskoa sillä hetkellä, vaan useita muita sekoituksia. Mitä tämä kertookaan ihmisestä? Pentutehtilija! Hyvin osais tuo ihminen valehdella, en osannut hetkeäkään epäillä ihmisen touhuja.

Tämä samainen teksti jokaisen pennun kohdalla:

"Myydään 10 viikkoinen australiankarjakoiran ja basenji pentu allergian vuoksi. Coco on kaunotar, erittäin ihmisrakas ilopilleri joka rakastaa rapsutuksia ja kaiken uuden oppimista, varsinkin jos palkkio on jokin herkku :) sisäsiisti on, mutta koulutusta toki vielä vaatii.
coco on madotettu, ei vielä rokotettu ja tarvitsisi pian loppuelämän kodin - ota siis yhteyttä jos kiinnostuit niin voin kertoa lisää. Yhteydenotot mieluiten soittamalla tai visetitse.

Hinta: 260
Paikkakunta: Helsinki

Ilmoittaja: leana"



Siinä mielessä mulla kävi tuuri, sain koiran jolla on hieno luonne, ja onhan tuo nättikin!
Riesa on vilkas pieni neiti, se ei turhia säiky, kaikki uusi on kivaa joka pitää mennä tutkimaan, ihmisystävällinen ja tulee toimeen kaikkien kanssa. Ei jää turhia muistelemaan.
Mikään arkajalka tuo ei ole, itsevarmuutta ei puutu. Tykkää oppia uusia asioita, varsinkin kun on palkkana herkku, siihen käy vaikka ruokanappula, ahne pikkusika! Ihan hyvä vaan :)




Ensimmäinen päivä, painihetki <3



7.7.2013



Kukkaistyttö :)

 

 



5kk