Meillä on paljon opittavaa, pitää opetella vaikka mitä.
Pitää hioa seuruuta vähän tiiviimmäksi ja treenata katsekontaktia. Harjoitellaan kaukokäskyjä ja ehkä myös kapulan noutoa, jos sitä taitoa joskus tarvitaan. Seuruulta maahan, istu ja seiso käskyjä.
Opittavaa on mutta tuo piski kyllä oppii :)
Ollaan ulkoiltu nyt paljon kaverin ja tämän koiran kanssa. Haltialassa käytiin ja koirat rälläs vapaana. Oon ylpeä tuon piskin luoksetulosta! Vaikka ihmisiä tuli paljon vastaan niin ei mennyt sinne huutamaan vaan tuli kutsusta luokse. Rudolla on siis tapana alkaa haukkumaan hulluna jos joku vieras ihminen kiinnittää siihen huomiota, varsinkin katsekontaktilla. Sitä tuo ei siedä. Mutta joo, treenaillaan tuota ongelmaa pois.
Tuon luoksetulo olisi vielä parempaa jos saisin karsittua pois jänisten jahtaamisen, silloin jos rusakko tai muu pitkäkorva ulkona ilmestyy näköpiiriin, voin vaan haaveilla että tuo tekisi uukkarin ja tulisi takaisin. Mutta ollaan edistytty lintujen jahtaamisessa, tuo on monesti alkanut vapaana kytätä lintua joka on maassa ja jo aikonut lähteä mutta ainakin karjaisusta lopettanut. Kokoajan luotan tuohon enemmän, vaikka muita koiria menisi näkyvillä ja tuo on irti niin ei sitä kiinnosta niin paljoa että se haluaisi mennä, vapaana ollaan ohiteltukkin koiria. Vaikka se ei ole välttämätön taito niin onhan se joskus tarpeen vaatiessa ihan kätevä osata.
Puh, pah ja pöh! Mistähän tuo piski on oppinut sen että miten kivaa on huutaa vieraille ihmisille jotka saattaa vaan vilkaista jolloin tuo alkaa haukkumaan täysiä. Siinä on joskus hihnassa pitelemistä jotta ei riennä huutamaan vasten ihmisten kasvoja. Yhden ihmisen luokse on jo näin rynnännyt, nainen tuli siis kulman takaa yllätten, Rudo huomasi sen ensin ja sekunnissa oli jo huutamassa naisen edessä, oma vika koska en pitänyt hihnan toisesta päästä kiinni. Eipä siinä muu auttanut kuin hakea piski pois ja pyytää anteeksi. Tässäpä on sitten taas treenaamista jotta saadaan tämä paha tapa karsittua pois ennenkuin pääsee yltymään.
Mitä tulee sitten lapsiin, alkaa tuo ehkä vähän enemmän sietämään vieraita lapsia. Joillekkin edelleen vähän murisee mutta ei enää niin paljoa. Yhden tutun lapsen kanssa tuo oli, valvonnassa tietenkin. Kerran murahti koska lapsi katsoi tuota silmiin. Namit kelpasi kädestä mutta väisti kosketusta selkään ja kylkiin. Kaulasta ja päästä antoi silittää. Kahden tuikituntemattoman lapsen kädestä otti nameja. Tutut lapset saa tuota koskea häntäänkin. Koskaan tuosta ei tule lapsirakasta koiraa mutta en sitä vaadikkaan. Kunhan ei syö vastaantulevia lapsia.
Ja vielä semmoinen. Ihme egoiluvaihe päällä, nimittäin joitakin muita koiria kohtaan, varsinkin jos on Hessun kanssa samaa aikaa puistossa jonne tulee vieraita koiria. Pörhistelee ja vähän käyttää örinä ääntään. Kunhan tutustuu hetken koiraan niin johan loppuu egoilu. Toivottavasti ohi menevää. Ikäähän tuolla on vasta 1v 4kk joten luulisi ohi menevän. Tuosta on tullut leikkisämpi leikkauksen jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti